Euroopan noitavainot sijoittuivat osapuilleen 1400-luvun lopulta 1700-luvun puoleen väliin. Tätäkin myöhemmin noitia tavattiin oikeudessa. Iso-Britanniassa noituudesta ei voinut enää saada kuolemantuomiota vuoden 1736 jälkeen, mutta noidaksi syyttäminen oli senkin jälkeen tavallista.
Mary Bateman sai lisänimen Yorkshiren noita, vaikka hän ei itse asiassa sellainen ollut.
Maryn villi nuoruus
Mary syntyi Harkerin perheeseen vuonna 1768. Maatilalla asuva perhe oli hyvin tavallinen, ja nuori tyttö kasvatettiin tekemään maataloustöitä ja kotitöitä. Kuten oli tavallista, Mary aloitti työt jo esiteini-ikäisenä.
12- tai 13-vuotiaana Mary ryhtyi kotiapulaiseksi. 15-vuotiaana hän muutti Leedsiin tehdäkseen ompelijan töitä. Sivubisneksenä hän alkoi tehdä ennustuksia. 24-vuotiaana hän avioitui seppänä toimineen John Batemanin kanssa.
Jo teini-iässä Mary alkoi varastella. Kaikki alkoi pienestä näpistelystä, mutta tapa eskaloitui koko ajan vakavampiin rikkeisiin. Hän teki petoksia esimerkiksi ostamalla kauppatavaraa toisten nimiin. Hän saattoi kerjätä tavaroita kulkien ovelta ovelle, vaikkei tarvetta ollut. Hyväntahtoisten ihmisten antamat tavarat pantattiin ja Maryn varallisuus kasvoi.
Aviomies John oli varsin kyllästynyt Maryn puuhiin. He joutuivat muuttamaan jatkuvasti, jotta nainen ei jäisi viranomaisten haaviin.
Erikoiset voimat
Vuoden 1799 tienoilla Marya alettiin kutsua tietäjäksi. Termi ”cunning folk” tai ”wise man/woman” kääntyy suomeksi ehkä tietäjäksi. Termillä on selvä pesäero noitiin. Tietäjät nähtiin hyödyllisinä ja harmittomina hyväntekijöinä, kun taas noidat olivat pahoja ja vehkeilivät itse pääpirun kanssa.
Tietäjät auttoivat tavallisia ihmisiä monissa arkisissa pulmissa. He myivät tietämystään, ennustuksia, rohtoja ja loitsuja. Taiat auttoivat esimerkiksi etsimään kadonnutta omaisuutta, paransivat ihmisiä ja eläimiä tai toimivat lemmentaikoina.
Englannissa tietäjät olivat usein kristittyjä, kun taas noituus oli selvästi pakanallista. Jotkut historioitsijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että myös tietäjät olivat sukua varsinaisille noidille. Tietäjäksi saattoi kuka vain ryhtyä – mitään sukutaustaa tai koulutusta ei vaadittu.
Mary petkutti myös tietäjän roolissaan, eikä ole varmaa, uskoiko hän koskaan omiin voimiinsa. Muut ainakin uskoivat. Mary keksi kuvitteellisia viisaita naisia, joiden kanssa oli väitetysti kirjeenvaihdossa. Mrs Moore ja Miss Blythe lähettivät Marylle kirjeitse neuvojaan ja loitsujaan.
Mary suoritti myös abortteja. Yksi erikoisin petkutus, jonka Mary keksi, oli niin kutsuttu ”profeettakana”.
Profeettakana
Mary kertoi omistavansa kanan, joka muni ennustuksia. Vuonna 1806 hän pyysi pääsymaksuja ihmisiltä, jotka halusivat tulla katsomaan ihmeellistä näkyä. Kana muni munia, joissa luki esimerkiksi ”Christ is coming”. Mary väitti pystyvänsä ennustamaan maailmanlopun.
Todellisuudessa Mary oli etikalla tai muulla hapolla syövyttänyt haluamansa tekstin kananmunaan. Sitten hän oli työntänyt munan takaisin kanaan siten, että ihmiset näkivät, kuinka kana muni valmiiksi kirjatun munan.
No, kun kana siirtyi toiselle omistajalle, ei vastaavia munia enää ilmestynytkään.
Rebecca tarvitsee apua
Nelikymppinen Rebecca Perigo kärsi erilaisista vaivoista, joten hän uskoi olevansa kirottu. Hän tuli aviomiehensä Williamin kanssa Mary Batemanin pakeille ja pyysi apua.
Mary aloitti pitkällisen prosessin, jonka aikana hän lähinnä nyhti pariskunnalta kaiken omaisuuden: rahan, vaatteet, huonekalut ja muut tarvikkeet. Käskyt tulivat pitkälti kirjeitse Miss Blythelta, joka oli Maryn keksimä tietäjänainen.
Yksi loitsu oli sellainen, jossa pienet pussit arvotavaraa kiinnitettiin pariskunnan patjan alle – yksi jokaiseen kulmaan. William oli antanut Marylle neljä guineaa kutakin patjankulmaa kohden. Mary otti rahat ja antoi pussukat, joissa väitti olleen sama summa rahaa. William teki työtä käskettyä. Maryn mukaan pussukoiden tuli olla paikoillaan puolitoista vuotta, jotta loitsu toimisi.
Loitsuihin kuului myös se, että kaikki Miss Blythelta tulleet kirjeet tuli hävittää heti lukemisen jälkeen.
Taikajauhetta
Mary kertoi keväällä 1807 pariskunnalle, että he tulisivat sairastumaan tulevaisuudessa. Heidän tuli siksi alkaa nauttia valkoista taikajauhetta, jota heidän piti sekoittaa vanukkaaseen ja syödä. Mitään ei saanut jäädä jäljelle, eli mahdollinen ylimäärä tuli myös hävittää. Lääkärin pakeille ei saisi mennä, vaikka tulisi minkälaisia oireita.
Ja oireitahan tuli. Ensimmäisistä annoksista ei tapahtunut vielä mitään, mutta kuudes annos teki Williamin ja Rebeccan erittäin sairaiksi. Vuorokauden ajan he vain kärsivät. Mary tarjosi heille hunajasekoitusta, jonka oli tarkoitus lievittää haittavaikutuksia.
24. toukokuuta 1807 eli viikon kuluttua taikajauheen aloittamisesta Rebecca kuoli. William ei epäillyt kuolinsyytä, vaan jatkoi Maryn konsultointia. Pikkuhiljaa hänen rahansa kävivät todella vähiin. Hän päätti turvautua niihin kalleuksiin, jotka hän oli patjan alle laittanut. Nyt oli kulunut jo se puolitoista vuotta, joka oli ennalta määrätty.
Pusseissa olikin vain arvottomia pennejä ja roskaa. Mary oli huijannut heitä.
Marylle soivat kohtalot kellot
Vasta lokakuussa 1908 eli puolitoista vuotta Rebeccan poismenon jälkeen William kertoi asiasta poliisille. Tutkinnassa Maryn hallusta löytyi valkoista jauhetta, joka sisälsi elohopeaa. Mary oli siis syöttänyt pariskunnalle vaarallista syövyttävää ainetta. Kotietsinnässä löytyi myös esimerkiksi arsenikkia. Mary väitti Williamin lavastaneen hänet, mutta kukaan ei uskonut häntä.
Mary pidätettiin epäiltynä Rebecca Perigon murhasta. Hän kiisti murhan, mutta myönsi tehneensä jonkin verran petoksia elämänsä aikana. Nuo bisnekset jatkuivat vielä vankilassakin.
Maaliskuussa 1809 Mary todettiin syylliseksi Rebeccan myrkytykseen. Hänelle langetettiin kuolemantuomio. Vaikka tuon ajan lentolehtisissä väitettiin, että Mary tuomittiin myös noituudesta, se ei pitänyt paikkaansa. Noituudesta ei ollut enää sallittua tuomita, eikä Mary tarkkaan ottaen ollut noidaksi itseään kutsunutkaan.
Mary yritti vielä pelastaa itsensä väittämällä olleensa raskaana. Siten häntä ei ehkä teloitettaisi. Nopea tutkimus totesi hänen valehdelleen siitäkin. Vain kolme päivää tuomionsa jälkeen 41-vuotias Mary Bateman hirtettiin monituhatpäisen yleisön edessä.
Rikollisten ruumiista tulee lääketieteellistä materiaalia
1800-luvun alussa rikollisten teloitettujen ruumiit annettiin rutiinisti lääketieteelle esimerkiksi ruumiinavauksia varten. Kun tuhannet ihmiset olivat seuranneet teloitusta Yorkissa, kulki joukko mukana myös, kun arkku siirrettiin Leedsiin. Sairaalassa kirurgi dissektoi eli avasi naisen ruumiin.
Marysta tuli nähtävyys vielä viimeisen, tai toiseksi viimeisen, kerran. Sairaalaan pääsi katsomaan naisen avattua ruumista pientä pääsymaksua vastaan. Vajaa kolme tuhatta kansalaista kävi ruumiin luona. Villien huhujen mukaan naisen ihoa olisi otettu talteen, ja sillä olisi päällystetty joitakin talismaaneja tai vihkoja. Ken tietää.
Viimeisen kerran Mary oli esillä museossa. Luurangon osia esiteltiin pitkään Leedsin lääketieteellisessä museossa. Sittemmin ne on siirretty yliopiston haltuun. Mary jäi täten historiaan Yorkshiren noitana – elinikäisenä huijarina ja murhaajana.
Lähteet:
www.yorkmuseumstrust.org.uk/blog/prisoner-stories-mary-bateman/
en.wikipedia.org/wiki/Mary_Bateman
murderpedia.org/female.B/b/bateman-mary.htm
www.mentalfloss.com/article/577601/mary-bateman-witch-yorkshire-murder
en.wikipedia.org/wiki/Cunning_folk_in_Britain
Artikkelikuva on tehty Canva Prolla.
