Tässä postauksessa vähän behind the scenes -materiaalia. Teen podcastia kausittain, ja kunkin kauden ajan jaksoja ilmestyy säännöllisesti, eli joka lauantai.
Lauantai valikoitui julkaisupäiväksi, koska olen päivätyössä arkisin. Viikonloppuisin on enemmän aikaa kirjoitella uusia jaksoja, päivittää juuri julkaistun jakson tietoja julkaisualustoille sekä Instagramiin ja Facebookiin sekä jutella kuulijoiden kanssa sosiaalisessa mediassa.
Jokaviikkoinen tahti tuntuu välillä hurjalta, sillä aikaa on vain niin paljon kuin sitä on. Tiukka tahti on kuitenkin kaltaiselleni kuhnailijalle ehdoton, jotta podcast pysyy aktiivisena. Kausien välissä voi sitten hengähtää paremmin ja kerätä inspiraatiota uuteen kauteen!
Aiheen valinta
Koska true crime -podcasteja alkaa olla jo melkoinen läjä (ks. edellinen postaukseni), pyrin erottautumaan muista kausittain vaihtuvilla teemoilla. Ensimmäinen kausi oli vähän kokeilua ja silloin minua kiinnosti erityisesti sarjamurhaajat – toki ne kiinnostavat edelleen. Aihe oli aika laaja, koska kaikenlaiset sarjamurhaajat kelpasivat kaudelle.
Toisella kaudella keskityin terveydenhuollon murhaajiin, joista riittää aika paljon spekulointia. Heistä löytyy erityyppisiä murhaajia, kuten ”armomurhaajia” (angels of mercy). Kolmas kausi käsittelee aika vapaasti erilaisia internetiin liittyviä rikostapauksia. Tälle kaudelle sain vihdoin sisällytettyä muitakin tapauksia, kuin pelkkiä sarjamurhaajia.
Valitsin aiheet alkukaudella muistiini jääneistä nettimurhista, joista olin kuullut pääasiassa muista (ulkomaisista) rikospodcasteista. Seuraavat jaksot olivat aika suureksi osaksi kuulijatoiveita. Sain niitä aika paljon ja osa oli sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan, joten niihin oli mielenkiintoista perehtyä. Jonkun verran olen myös itse etsiskellyt netin syövereistä tapauksia, jotka käsittelisivät vähän eri tavalla nettiä. Jaksoissa mainittuja sovelluksia tai sivustoja ovat olleet mm. Tinder, itsemurhasivustot, kannibaalisivustot, MySpace ja MSN chat rooms.
Lauantai 6.3.
Aamulla vielä päivitin juuri ilmestyneeseen jaksoon liittyvää kuvamateriaalia Instagramiin ja Facebookiin. Sen jälkeen pääsin uuden jakson kimppuun. Ensin avasin uuden word-tiedoston, jonne heti kerään lähdeluetteloksi selaimeeni avattuja sivustoja. Sommittelen mielessäni ja joskus myös ”paperille” tarinan runkoa.
Päivän aikana luin tai kuuntelin yhtä lähdekirjaa samalla, kun tein ruokaa tai kudoin villapaitaa. Muuten istun kuin tatti siinä itsessään tietokoneeni ääressä. Lauantaina sanamäärä oli jo huimat 1500, joten olin erittäin tyytyväinen. Yleensä kirjoittaminen lähtee paljon hitaammin liikkeelle.
Sunnuntai 7.3.
Lähdekirjan lukeminen jatkui aamuisen kauppareissun lomassa. Iltapäivällä pääsin taas kunnolla käsikirjoituksen kimppuun. Kirjoitan jakson käsikirjoituksen siten, että voin lukea sen aika lailla sanasta sanaan äänittäessäni. Improvisointi ei ole toistaiseksi tuottanut hyvää tulosta, enkä uskalla edes kokeilla ranskalaisiin viivoihin turvautumista. Pyrin kirjoittamaan käsikirjoitusta valmiiksi omaan suuhuni sopivaksi, ettei siitä vain tule liian jäykkää ja virallista.
Tunteja kuluu useampi, mutta niitä on oikeastaan vaikea laskea, koska jatkan kirjoitusta läpi koko päivän, aina jokaisessa hyvässä välissä. Kirjoittamisen suhteen ”pääpäivät” ovat ehdottomasti viikonlopun päivät, kun muuta kiinteää menoa ei välttämättä ole – ainakaan näin pandemia-aikaan. Jos kässäri ei etene riittävästi viikonlopun aikana, tulee seuraavalla viikolla kiire… Sunnuntaina kului useita tunteja kirjoitushommissa, ja laitoin pillit pussiin klo 21. Päivän loppuun mennessä sanamäärä oli 2756.
Maanantai 8.3.
Klo 16.20 työn ääressä. Käsikirjoitus oli pääpiirteissään jo valmis, mutta lisäsin aiemmin merkitsemiini kohtiin kaipaamiani lisätietoja. Tarinan runko oli siis jo selvä, mutta syventävät osiot lisäsin lähdemateriaalin perusteella. Jakso alkoi näyttää valmiilta, joten tänä päivänä en työskennellyt pitkään. Säästin äänittelyn paremmalle ajalle – olihan lauantaihin vielä aikaa!
Tiistai 9.3.
Klo 16.20 jälleen työn ääressä. Käsikirjoituksessa on 3528 sanaa. Tuosta sanamäärästä pieni osa on lähdemateriaalilinkkejä ja jakson kuvausta, jotka myöhemmin kopioin julkaisualustalle. Avasin Reaper-editointiohjelman, säädin mikrofonin oikealle korkeudelle ja hiljensin huoneen. Äänitin jakson purkkiin yhdeltä istumalta vajaassa tunnissa. Tallensin projektin ja jätin sen hautumaan seuraavaa päivää varten.
Keskiviikko 10.3.
Illalla avasin eilisen päivän tuotokseni ja aloin editoida sitä. Editointivaihe kestää arviolta tuplat äänitysvaiheesta, koska veivaan joskus samaa kohtaa uudelleen monta kertaa. Joskus harvoin joudun sommittelemaan lauseita eri järjestykseen, jos huomaan epäloogisuutta kerronnassa. Lisään alkuun ja loppuun tunnusmusiikin, jonka on muuten tehnyt jakson kuvauksen mukaisesti ”anonyymi muusikko”, eli ystäväni, joka ystävällisesti sävelsi ja tuotti podcastille uniikin kappaleen. Konvertoin valmiin version lopuksi mp3-muotoon. Tässä vaiheessa jätän homman taas muhimaan, koska korvani ovat jo täynnä omaa ääntäni! Ennen julkaisua nimittäin kuuntelen jakson ainakin suurpiirteisesti läpi, ettei siihen vain ole päässyt mitään kohinaa tai muuta virheääntä.
Torstai 11.3.
Koska olin tällä kertaa jakson suhteen ennätysnopea, tänä päivänä päivitin vain Instagramiin teaserin tulevasta jaksossa stoorin visan muodossa.
Perjantai 12.3.
Kuuntelin jakson läpi ja hyväksytin sen kaupallisen yhteistyön kumppanilla, tietysti. Ajastin jakson ilmestymään tuttuun aikaan eli lauantaina klo 00:05. Lataan äänitteen, podcastin kansikuvan, jakson otsikon ja esittelytekstin Acast-julkaisualustalle, josta se lähtee siis Spotifyyn ja iTunesiin. Lisäsin jakson myös erikseen Suplaan, sillä sinne se ei päivity RSS-syötteen kautta.
Lauantai 13.3.
Jakso on ilmestynyt ja päivitän Instagramiin sekä Facebookiin tiedon julkaisusta ja joskus lisämateriaalia itse tekemieni kuvitusten muodossa.
En ole halunnut käyttää oikeita kuvia tekijöistä tai uhreista. Ainakaan tekijöille en aina suo naamakuvien levitystä, vaikka toki puhun heistä jaksoissani ja nimeänkin jaksoja joskus tekijän mukaan. Koin kuitenkin luontevammaksi yhdistää podcastiin toisen lempipuuhani eli piirtämisen ja muun luovan puuhailun. Lisäksi tekijänoikeussyistä en mielelläni käytä toisten ottamia kuvia. Tekijänoikeusvapaata materiaalia rikostapauksista on myös paljon vähemmän saatavilla kuin tekijänoikeuksilla suojattua.
Ehkä itse olen vain kokenut podcastin tekemisen niin omaksi projektikseni, että haluan ihan kaiken tehdä itse – lukuun ottamatta musiikkia, koska siihen mun taidot eivät riitä.
Lauantaina alkaa kaikki alusta, kun seuraavan viikon jakson kirjoitustyö alkaa!
